"Blogit suodattavat omalta kannaltaan
kiinnostavimman datan paremmin
kuin
yksittäinen asiantuntija tai toimittaja.
Blogosfäärin onkin todettu
vaikuttavan
myös merkittävästi esimerkiksi wwwhakukoneiden
tuloksiin ja
sitä pidetään
esimerkkinä kollektiivi- tai joukkoälystä
(jaksot 2.5-2.6).
Voimakkaasti keskenään
linkitetyt blogit ja niiden nostamat
aineistot
nousevat usein www-hakukonetulosten
kärkeen. Tämä taas vaikuttaa
siihen, että
irrallinen, saarekkeinen informaatio tai
edes organisaatio ei
löydy enää wwwhakukoneilla
niin helposti kuin aiemmin.
Vastaisuudessa
www:ssa korostuukin
organisaation ja tiedontuottajan verkottuneisuus
tai
sen puute. Blogosfääriä vahvistaa
entisestään, että blogit syndikoituvat
ja
aggregoivat eli jakavat keskitetysti otsikkosyötteitä
aineistojaan
viestintäsyndikaattien
tavoin." Kari A. Hintikka
Minusta on jotenkin typerää etteivät kaikki, esim. monet toimittajat, tajua tätä, vaan narisevat jos hakutuloksissa ei tulekaan ykköseksi se mitä vanhan koulukunnan edustaja olettaa - vaan joku blogi. Vaikka en ole itse reaalissa kovinkaan verkostoitunut - olen sen sijaan varsin valaistunut sen suhteen että netissä yhteisöllisyys rules.
EDIT 8.2.2007 klo 20.10:
Keräsin tähän muutaman linkin mitä muut ovat kirjoittaneet toimittaja Sanna Paakkasen Uutislehti 100:n kirjoittamasta (merkillisestä) jutusta joka liittyy aihepiiriin "ylimieliset toimittajat ilmaisemassa tuntojaan Blogistanin annista". En kyllä saanut aivan tarkkaanottaen selvää onko kirjoittaja Paakkanen tosiaan tyhmä vai onko kyseessä provokaatio.
http://populaari.blogspot.com/2007/02/leijona-pastillit.html - lopun nettikuonaa osio
http://polgara.vuodatus.net/blog/426815 - puolivälistä alaspäin, Lööppiturhakkeen suoli toimii
Itselle ei kyseinen aviisi tule tänne Muurameen ja netissähän niillä ei tätä ole (poikkeuksellisesti en viitsi linkittää suoraan niiden sivuille - etteivät saa suotta ilmaista mainosta) mutta copyan tuohon pienen pätkän Lurkerin ja Polgaran avustamana:
"Sussiunaa tätä bloggauksen kulta-aikaa. Kun netti ennen tarjosi nopeasti tietoa ja taustaa asiasta kuin asiasta, nykyään hakukoneiden osumista pahimmillaan puolet vinkkaa tiedonjanoisista jonkun Pekka Pälvikaljun tai Päivi Persjalan syväluotaavaan nettipäiväkirjaan. Kaikkihan sitä tekevät: on matkaajan päiväkirjaa, kansanedustajien ja lööppiturhakkeiden blogeilla, äläystä jos jonkin näköistä. Paljon tuntuuu olevan ihmisillä kanssaeläjille kerrottavana: Minkälainen keli oli Mustin kanssa hölkätessä, montako voikkaria meni alas aamusella ja millä palanpainikkeella, "mitä näin tänään" ja miten suoli toimii. Pöytälaatikkokirjoittelu kunniaan! Missä ovat ne pinkkinallehattaraiset päiväkirjat, jotka pienellä lukolla visusti suljettiin? Eikö päiväkirjaa kirjoitetakaan enää vain itselle, korkeintaan muistoksi jälkipolville? Miksi kaikki kuona ja tyhjänpäiväisyys on saatettava julki koko maailmalle?", kirjoittaa toimittaja Sanna Paakkanen, Uutislehti100
