Eilen vanha sotaratsusuni, siis Polo, ei suvainnut lähteä Tiikkariin kyläilemään ja sanoi YYA-sopimuksen irti. Sitä ennen oli pelannut aivan normaalisti, mutta sitten aivan äkisti ilman mitään valojenpäällejäänti-episodia se ei inahtanutkaan käynnistettäessä. Starttikin oli aivan hiljaa sen sijaan että sieltä olisi kuulunut edes epätoivoinen ja tulokseton NAKS. Totaalisen hiljaista lukuunottamatta avaimen löysäämisen jälkeen kuulunutta lyhyttä sähköistä surinaa.
No, aamulla vielä diagnoosista epävarmana soittamaan hinurikuski hakemaan sitä Poloa hoitoon ja viemään pajalle, tällä kertaa merkkiliikkeeseen, kun minun omat epäilykseni kohdistuivat virtalukon pohjaan. Sielläpä sitä sitten tutkittiin ja mitattiin että akku vain oli tullut matkansa päähän. Mulla on kyllä autoista mennyt akkuja ennenkin, mutta mikään ei näin äkkinäisesti ja dramaattisesti. Ilman mitään ennakkovaroitusta, se oli vain yöllä heittänyt henkensä. Tai sanotaanko että meni todellisuudessa vissiin oikosulkuun kun käynnistin.
Eli aamulla hinurin kyydissä töihin ja iltapäivällä osasin ajella Jyväskylän joukkoliikenteellä Vaajakoskentielle Poloa noutamaan. Lysti maksoi 140,- euroa. Virtalähteelle myönnettiin kahden vuoden takuu. Polo on jälleen kondiksessa ja valmiina taittamaan matkaa (ennen seuraavaa episodia). Autoilun iloja...
