Tänään on minua kiinnostanut hortoileva karhunpentu, joka pulikoi Asmalammessa työkaverini asuma-alueella ja jatkoi sieltä Laukaaseen tonkimaan komposteja. Meinasinpa sanoa että kohta se on Tiikkarissa erään eläkeläispariskunnan puutarhassa, veikkaan. Ja paskat, nythän se on jo
ammuttu! Voi ei, arvasin että näin siinä sitten käy. Puhuttiin jo ukon kanssa että jos se tulee tänne niin ei puhuta kenellekään mitään että saapi olla rauhassa.
Sitten puitiin
40100-blogissa Jyväskylän konserttitaloasiaa. Se liittyy Lutakon yleissuunnitelmaan (kaupungin sivuilta
suunnitelma -pdf, 19 sivua).
Siellä tuntui olevan kommentoijilla yhdenmielisyys tai ehdoteltiin että kulttuuriporukka laittakoon pystyyn yksityisen institution rakentamaan kyseinen laitos, jos kerran sellaisen haluavat. Mitä siihen yhteiskuntaa ja varsinkaan köyhää kansaa tarvitsee sotkea, kun eliittiveljien kanssa saadaan varmaan raha-asiat helposti järjestykseen ihan keskinäisessä konsensuksessa. Inhoan muuten yli kaiken tuota Jyväskylän nousukasmaista, ahdasta ja sekavaa rakentamistyyliä muutenkin. Se oli yksi syistä miksi muutin sieltä pois. Justiinsa kuulin että se kahvio vanhalla rautatieasemalla on lopetettu (Katariinan Kahvimylly), varmaan oli ollut liian kova vuokra silläkin. Jyväskylän alueella ei ole noin äkkispäiten ajateltuna yhtään paikkaa, jossa olisi esim. tiloja pienimuotoiselle yritystoiminnalle missä hinnat olisivat kohtuulliset, ilmapiiri miellyttävä ja ohikulkevaa potentiaalista asiakasvirtaa. Yläkaupungilla saattaisi muutama paikka olla, mutta nekin on jo varattuja. Kissamaulle ja minulle on turha jauhaa mitään liirumlaarumia Jyväskylän positiivisesta brändistä, me tiedämme paremmin syntyperäisinä jyväskyläläisinä. Ja muutettuamme sieltä pois. Kissamau Vaasaan ja minä Muurameen, josta minä vielä pendelöin Jyväskylään töihin. Ja se eläkeläispariskuntakin muutti Tiikkariin (Laukaata).
EDIT 5.6. Lisäsin tähän linkin Keskarin keskusteluun:
"Jyväskylä menossa kohti konkurssia".
Sitten uutisisissa mainittiin että ihmiskunnalla on nyt n. parikymmentä vuotta aikaa saada aikaan radikaaleja vähennyksiä ilmaston paskaamisessa. Niin mielelläni kuin olisin väärässä, vaikuttaa ihmisluonto niin jästipäiseltä että olen sangen pessimistinen tavoitteen saavuttamisesta. Sitten kun jäätiköiden sulaminen kääntyy hillitsemättömään kasvuun ja nopeuteen, voimmekin todeta yhdessä että
"se on menoa eikä nokitusta". No, ilmeisesti enemmistöltä menee tuo 20 vuoden etsikkoaika sen tajuamiseen että joku muutos on tultava kulutuskäyttäytymiseen. Itse en kulutusjuhlassa mukana rieku, en muuten riukkunut silloin edelliselläkään kerralla mitä kutsuttiin myös kasinopeliksi mikä sitten taittui lamaan. Mä saattaisin esim rekisteröityä tonne
netpostiin ja vastaanottaa viestintää sähköisesti kahdeltatuhannelta järjestelmään aivan viimeaikoina ilmoittautuneelta yritykselta. Säästyisi metsää kun ei tarttisi käyttää paperia. Tai ehkä paperitehtaassa isopalkkainen paperimies jää työttömäksi ja kaltaiseni pienipalkkainen prekaari pääsee pätkätyöhön netpostin ylläpitoon. Monimutkaista tämä ennustaminen näinä globaaleina aikoina...
Laitetaanpa tähän puna-ailakkikuva, jonka äsken laitoin myös meilillä Ameriikan maille. Sieltä on yksi rouva tulossa kohtapuoliin visiitille kotomaahan. Mukavaa!
