Koulut olivat juuri alkaneet kesäloman jälkeen vuonna 1977 ja olimme saaneet kuulla radion uutisista että Elvis Presley oli kuollut.
Kavereillani oli siihen aikaan garagerockbändi, joka harjoitteli Hämeenkadun varrella olevassa omakotitalon kellariasunnossa Seminaarinmäellä. Ohjelmistoon kuului niin Elvistä kuin muitakin 50-luvun suosikkeja Del Shannonista Chuck Berryyn.
Porukkamme kerääntyi koulujen jälkeen sinne Hessun kämpille ja se ilta vietettiin yhteisestä sopimuksesta Elvis-tribuutti-iltana. Pojat soittivat Elviksen musiikkia itse ja sen jälkeen kuuntelimme treenikämpän soittolaitteilla (ortoperspekta) ja runsaalla levyvalikoimalla ikimuistoisia hittejä, kerroimme mitkä olivat suosikkejamme ja muistelimme Elvistä.
Pelkästään 17. elokuuta 1977 hänen levyjään myytiin maailmalla yli 20 miljoonaa kappaletta, ja seuraavan vuoden aikana yli 200 miljoonaa. Ennätystä tuskin koskaan tullaan rikkomaan. (Wikipedia)Se tribute-ilta on jäänyt ikuisesti mieleeni. Muistan sen tunnelman kuin eilisen päivän vaikka näitä kavereita en ole paljoa viime vuosikymmeninä nähnyt. Porukka on hajonnut kuka Jenkkilään, Kanadaan ja osa on vielä Jyväskylässäkin.
Valkkailin useita tunteja tänään Youtubessa että minkä kipaleen valitsen tämän jutun muistelubiisiksi. Päädyin sitten tähän. Kuunneltuani tuon version tänään vieläkin menivät kylmät väreet selkäpiissä, mikä ääni, mikä karisma.
Elvis häs left the building...
