Toimittaja skandaalien kimpussa
"IS:n toimittaja, tutkija Pasi Kivioja on avannut blogin, joka kirjoittajan mukaan toimii kehtiysalustana skandaalien kehkeytymisestä ja muutoksesta kertovalle väitöskirjalle.
Käykää lukemassa ja kommentoikaa.", kannustaa Haakana.
"Olen käynyt systemaattisesti läpi Ilta-Sanomien etusivuja vuodesta 1980 alkaen, mutta sitä vanhempien skandaalien löytäminen alkaa olla tällä menetelmällä neulan etsimistä heinäsuovasta. 1970-luvulla ja sitä aiemmin IS:n etusivua toimitettiin nimittäin tyystin eri periaattein kuin nykyisin.", kertoo Pasi Kivioja.
Blogissa esitetään myös skandaalin määritelmä:
Täällä kun käy säännöllisesti aktiivisia kypsempään ikään ehtineitä lukijoita kuten vaikkapa Kirsi, Neulekirppu ja Kootee, niin kannustetaanpa teitä kaivelemaan muistilokeroistanne kansallisia skandaaleja ennen 80-lukua. Omana kommenttinani kirjoitin Skandaalin polttopisteessä -blogiin näin:John B. Thompsonin määritelmän mukaan skandaali liittyy tekoihin tai tapahtumiin, joihin kytkeytyy muiden tietoon tulevia rikkomuksia. Rikkomusten on oltava riittävän vakavia, jotta ne saavat yleisössä aikaan kiivaita reaktioita.Thompsonin mukaan skandaaleihin liittyy tiettyjen arvojen, normien tai moraalikoodien rikkomuksia sekä vaikenemista tai salailua. Ulkopuoliset eivät hyväksy näitä tekoja tai tapahtumia ja he saattavat loukkantua rikkomuksista tuoden sen ilmi julkisesti. Näiden tekojen tai tapahtumien ilmitulo saattavat vahingoittaa niistä vastuullisten mainetta, mutta aina niin ei käy.
James Lullin ja Stephen Hinermanin Media Scandals -kirjan (1997) skandaalimäärittely on osin päällekkäinen Thompsonin kanssa. Merkittävimpiä lisäyksiä on se, että tiettyjen henkilöiden osoitetaan toimineen tarkoituksellisesti tai huolimattomasti, ja se, että tarinamuotoon puetut paljastukset leviävät laajalti eri tiedotusvälineissä synnyttäen suurta kiinnostusta ja keskustelua yleisön keskuudessa.
on Elo 4th, 2007 said:"Tulee nyt noin äkkiseltään mieleen ylikorkotalletukset kun Aku Ankan nimellä talletettiin osuuskassoihin “pimeää rahaa” ja suurimmat tallettajat saivat linnatuomioita. Koronkiskonta ja ylikorot olivat “kauheata”. Tosin korkolaki ei ole muuttunut (ymmärtääkseni) ja kännykkävipissä on nykyään huomattavasti kovempi korko mutta se on ihan sallittua. Ajat ja tavat ovat muuttuneet.
Öljykriisi. Jermu Laine ja sittemmin nigerialaiskirjeisiin seonnut ministeri Mattila ostivat Neuvostoliitosta öljyä (kun sitä vielä kerran sai) todella kovaan hintaan ja kansa maksoi.
Helsingin metron rakentamisen alkuvaiheet olivat yhtä skandaalia.
Vennamolaisten touhut olivat yhtä skandaalia, samoin koko poliittinen kenttä sekä vasemmalla ja oikealla.
Silloinhan hyväveli-järjestelmä oli voimissaan ja kaikki skandaalit eivät tulleet julkisiksi. Katsottiin esim. että kännääminen julkisissa tehtävissä oli virkavelvollisuus.
Suomen ensimmäinen lentokonekaappaus.
Nämä siis ihan vapaasti assosioiden, varmaan huomattaviakin tapauksia ei tullut vaan nyt mieleen."
