Muutosvastarinta, it's my middle name. Jo vuosia olen etsinyt ulospääsytietä tästä ihmissuhteesta ja välillä jo pelkäsin etten elävänä pääsekään - niin nyt kun vapaus on edessä, ihminen on aivan lamaannuksissa (hetkellisesti) eikä tiedä minnepäin lähtisi.
Minusta kaikenlainen luopuminen on äärettömän vaikeaa, vaikken oikeasti edes haluaisi pitää enää kiinni - irtipäästäminen on hankalaa.
Tästä päättelimme aikoinaan Kissamaun kanssa, että kissojakin on oltava ainakin kaksi koko ajan, ettei maailma romahda kun joku niistä kuolee.
Tulipahan tänään mieleen sekin kerta kun teini-iästä asti rakkain tyttöystäväni hankki aikoinaan sellaisen kunnollisen miesystävän että perheenperustaminen tuli ajankohtaiseksi ja tajusin että hänet oli laskettava viettämään aivan omaa elämää, se se vasta kipeää teki.
Ihmettelen miten olen luiskauttanut Kissamausta irti jo niin nuorena?
Niin, ex-mies tuli illalla hakemaan osan kamoistaan. Kaikkea hyvää vaan hänelle uudessa elämässä. Ja minulle myös.
- Taken at 7:34 PM on July 14, 2008 - cameraphone upload by ShoZu
