20.12.08

Sukutarinoita


Kävin tekemässä joulusiivousta Tiikkarin eläkeläisten luona.

Sinne tuli myös isän sisko miehineen joulukahveille ja koska taas muisteltiin Karjalaa pakko laittaa taas muistiin näitä irrallisia lauseita mitä olen kerännyt Perhealbumin Aarteisiin.
  • Talvisotaa edeltävä lähtöpäivä 30.11.1939 (sodan syttymispäivä) Impilahdella, joka on kymmenen kilometriä rajalta
  • Kello 13.30: Presidentti Kallio julisti maan sotatilaan.
  • illalla 4-vuotias Boris oli laitettu nukkumaan ulkovaatteissa, nahkavöinen ulsteri päällä
  • vietiin karjavaunuun Suojärven asemalla, viimeinen pakolaisjuna ennen sotaa
  • mukaan ei saatu kuin muutamanpäivän ruoka ja vaatteet
  • lähellä sijainneen Hyrsylänmutkan asukkaista kaikki eivät kerenneet lähteä pakoon, vaan olivat venäläisten internoimina (=keskitysleiri)
  • pikkuinen Boris oli itkeskellyt junassa ja isosisko oli sanonut hänelle että olla hiljaa, tai asemalla partioinut sotilas ampuu hänet
  • kun venäläiset lentokoneet ampuivat junaa, joka oli pysähtynyt sankkaan kuusikkoon, Raisa, toinen sisar Nina ja vain muutaman vuoden vanhempi tätinsä Anastasia juoksivat metsään ja naureskelivat, koska eivät ymmärtäneet yhtään mitä sota on
  • junassa ollut sotilas sanoi pikku-Borikselle kun junaa ammuttiin, että tule sinä minun mukaan. Oli sanonut että me ei lähdetäkään tuonne paksuun lumeen juoksemaan, vaan mennään junan alle piiloon. Olivat siellä yhdessä ja Boris muistaa miten juna laski höyryä pakkasilmaan näkösuojaksi.
  • Jatkosodan loppuvaiheessa 17-vuotiaana vapaaehtoisena palvelukseen astunut tuore Suomen kansalainen Villen nuorempi veli Aleksanteri oli niissä joukoissa mitkä joutuivat uimaan Viipurinlahden yli turvaan, oli ollut kaoottinen tilanne
  • Lapissa sota-aikana Aleksanteri oli ensin ystävystynyt jonkun saksalaisen aseveljen kanssa. Kun tilanne muuttui, sotilas oli ensin tullut hyvästelemään ystävänsä, ennen kuin heistä tuli vihollisia Lapinsodassa.
  • Lapin sodassa ei ollut kuin nuorimmat ja vanhimmat ikäluokat. Siksi 1906 syntynyt monen lapsen isä Iivari, joutui olemaan rivissä Talvi-, Jatko- ja Lapinsodassa
  • Venäjän kansalaiset perheelliset Ville (syht 1906) ja veljensä Aleksi astuivat vapaaehtoisina Suomen armeijaan juuri ennen Talvisotaa
  • Villen sotilasansioiden takia koko suku sai Suomen kansalaisuuden 1941, samassa yhteydessä sukunimi suomalaistettiin
  • pikasotilaskoulutus vain muutaman viikon
  • Piti olla hiljaa ja yrittää sopeutua valtaväestöön Suomessa. Ville ei opettanut edes lapsilleen venäjää. Sisaruksista vain Eeva opetti tyttärelleen venäjänkielen, naiset työskentelivät suurissa teollisuusyrityksissä tulkkeina. Sonjalla ei ollut lapsia.
Ennen Venäjän vallankumousta
  • Koulut oli jo varattu ja perhe oli lähdössä Ranskaan, Ville oli erittäin hyvä koulussa ja halusi lääkäriksi - se ei toteutunut kun piti lähteä karkuun ja päädyttiin Karjalaan Suomen puolelle
  • Raisa muistaa myöhemmin miten isä oli ollut erittäin hyvä kaikissa matemaattisissa aineissa. Kaikki geometriset ja algebran tehtävät Ville oli neuvonut tyttärelleen helposti
  • Ville ja vaimonsa Katri pitivät kovasti kukista. Raisalla on tallessa kuivattuna viimeinen ikiviuhkokimppu Villen kukkapenkistä