Pages

22.3.09

Sunnuntaiklassikko, sukupolvien välinen kuilu 1972

Lepis haastaa toisessa teemasoitossa Sunnuntaiklassikot veivaamaan vanhempien mielestä kamalan piisin. No, sehän olisi kyllä äärettömän helppoa, mutta idea on siinä että on itse pitänyt kipaleesta hullun lailla.
"Jokainen sukupolvi on käynyt omat taistonsa kotiväkensä kanssa musiikista, sen kuuntelemisesta ja ennen kaikkea äänenvoimakkuuksista. Meillä kaikilla on varmasti se yksi biisi, jota rakastimme ja kotiväki inhosi. Se, jota piti soittaa kerta vielä kiellon päälle. Muistatko vielä mikä se oli?"
Eiköhän se ole tässä. Saa nähdä onko muilla sama. Ei kaivanne selityksiä, jos isä on tollasen letkeän kantrin ja iskelmä -tyylisen musan ystävä ja vuosi on 1972.


"Vuonna 1972 ilmestynyt Uriah Heepin neljäs studioalbumi Demons and Wizards oli suurmenestys. Levyä myytiin runsaasti ympäri maailmaa ja yhtyeen suosio kasvoi maailmanlaajuiseksi. Yhdysvalloissa Uriah Heep sai pitkään haluamansa suuren läpimurron, kun levy nousi sijalle 23. Myös musiikkikriitikot pitivät levystä ja antoivat sille myönteistä palautetta. Myöhemmin levy on saanut klassikon statuksen yhtenä yhtyeen vahvimmista kokonaisuuksista. Demons and Wizards sisältää Uriah Heepin tunnetuimman menestyskappaleen Easy Livin'." Wikipedia
Se oli sitten menoa...

P.S. Tässä on taas muisteltu muutenkin nostalgista klassikkomusiikkia.
Laitoin edelliseen postaukseen itsetehdyn tribuuttivideoni Tabula Rasalle (Vuorellaistuja, 1975) ja sivupalkissakin soi viikon piisinä Neil Diamondin Solitary Man 1966