Kulutusjuhla » Tinkimisen merkityksestä
Kulutusjuhlassa Kesis kirjoittaa tinkijöistä:
“On myös olemassa ihmisryhmä Tinkijät, ne sellaiset hupiveikot, jotka kinuvat alennuksia aina ja kaikesta, omasta mielestään sangen leikkisästi ja maailmankansalaisen elkein, mutta muiden mielestä yksinomaan vaivaannuttavasti ja sietämättömän itaralle vaikuttaen. Kiusallisinta tässä on, että monesti Tinkijät saavat haluamansa: eivät ehkä suurensuurta halvennusta, mutta kuitenkin prosentteja pois ohjevähittäishinnasta.Voisinkin tässä nyt avautua omasta ja isäni tinkimisestä, jota itse kutsun "kilpailuttamiseksi".
Itse olen sitä mieltä, että tuote on valmiiksi hinnoiteltu varmastikin jostain syystä: se maksaa sen verran kuin lapussa lukee ja jos se on liikaa, sitä ei osteta vaan siirrytään eteenpäin. Tämän varaan olen kuluttajuuteni laskenut ja jos se ei toimikaan näin, on tilanne uskomattoman kismittäväinen. En ole myöskään koskaan työskennellyt sellaisessa yrityksessä, jossa olisi ollut suotavaa - tai edes mahdollista - myöntää alennuksia.” (Mari Koo)
En ole vielä aivan yhtä kova tinkimään kuin isäni, joka onkin menestyksekkään uran liike-elämässa luonut yksityisyrittäjä, nykyinen eläkeläinen. Ei isäni marketin kassalla tinkaa, vaan hän neuvottelee kaikissa asiakaspalvelutilanteissa.
Taitavana ostajana hän ei asioikaan "puotipuksujen" kanssa vaan hän valitsee "uhrikseen" sen, jolla on tosiaan valtaa tehdä näitä päätöksiä (eli johtajan). Hän jopa taktikoi auton oston alvin maksupäivälle, jolloin käteismaksaja on näinä aikoina kuningas. Hän ei tosiaan epäröi nolata myyntipäällikkötasoista ja sitä alempaa henkilökuntaa konsernijohtajan silmissä, jos hänelle puhutaan yhtään "pehmoisia". Jollei liikkeen kaupantekotyyli viehätä ja johda haluttuun lopputulokseen hän ei epäröi siirtyä muualle bisneksineen. Hän hieroo isoja ostoksia kuukausikaupalla harrastusluonteisesti ennenkuin "lyö kättä päälle", mutta kun hetki on oikea hän iskee nopeasti kuin kobra. Tietysti tuotteen tai palvelun hinta on suoraan verrannollinen siihen panokseen mitä tinkimiseen käytetään, minkä arvokkaampi - sen tärkeämpi että hankinta suoritetaan optimaalisesti.
Voin kertoa Kesikselle, joka pitää tinkijöitä "hupiveikkoina" että tämä yrittäjätaustainen eläkeläisherra on taitavalla ja sitkeällä "neuvottelutaidolla" tienannut erinäisen markan ja nykyään euron.
Voin kertoa myös sen että olen itse toiminut kolmisenkymmentä vuotta (n. 30 v) liike-elämän tehtävissä, joissa minulla on oikeus tehdä juuri näitä hinnanalennuspäätöksiä. Se on sitten neuvottelukysymys, missä määrin alennuksia on myönnetty :)
Isän kaupantekotyyli on esikuvani, säästetty euro, joka on jo tienattu, on paras silloin kun se pysyy omassa lompsassa ;D
