"Mikä biisi/artisti/yhtye sai sinut innostumaan mukaan klassikoiden soittelijaksi? Palataan juurille ja etsitään löytyisikö siitä alkulähteestä toinen soittamisen arvoinen biisi. Se voi olla toisen artistin esittämä versio ensimmäisestä klassikostasi, saman artistin/yhtyeen toinen mieluinen kipale tai nykytrendien mukaisesti saman artistin/yhtyeen uusioversio siitä kipaleesta."
Tämän lisäksi olen seurannut ja ollut tavalla tai toisella mukana Lepiksen Sunnuntaiklassikoissa myös vuoden.
Eli yllämainittu tahtoo sanoa että Viikon piisi oli alkujaan vastaus sunnuntaiklassikkoon, tosin se vaihtuu jo perjantaina tai lauantaina ja esitetään sivupalkissa olevassa soittimessa. Koska formaatti käy tähän blogiin hyvin, mutta on justiinsa harmittavasti epäsynkronissa muiden omaksuman tavan kanssa - päätin sitten vähän ajan kuluttua ruveta esittämään viikossa 2 musiikkikappaletta, viikon piisin JA Sunnuntaiklassikon. Olin kyllä ennen sitäkin ajoittain linkannut juutuubiin, mutta se oli epäsäännöllistä toimintaa.
Koska Lepiksen antamana teemana on tänä viikonloppuna palata musiikilliselle sylttytehtaalle mistä homma pyörähti käyntiin, niin Phil Collinsin soolouralla riittää kyllä minulle mieluisia esityksiä, otetaanpa tähän alkuun Two Hearts
Ja 1-vuotisjuhlan kunniaksi otetaan vielä bonustsipaleena ja encorena You Can't Hurry Love
Eli onnea me kaikki Sunnuntaiklassikkojen soittajat! \o/
Täst mie piän! :D
Phil Collins on hämmästyttävän monipuolinen. Harmi että itselläni ei ole muistissa ensimmäinen sunnuntaisoitto.
ReplyDeleteHienot valinnat! Phil Collinsin You Can't Jaurry Love on minusta parempi kuin alkuperäinen Supremesin versio, joka sekään ei ole huono ollenkaan.
ReplyDeletePhil Collinsilla on ihanan hyväntuulista musiikkia, piti ihan pyörähtää pari tanssiaskelta. Bonuspisteitä basistin parrasta!
ReplyDeleteEn voi sille mitään, mutta Phil Collins ei ole koskaan iskenyt minuun, liian easy-going jotenkin, vähän lällyä...
ReplyDeleteMutta onnea meille yksivuotiaille ja Halon viikon biisille!
Juu. Tämähän toimii hyvin ja iloisesti. Aika messevää sunnuntaimusaa.
ReplyDeleteJoo, tämä kolmikko on sellaista hyvänmielenmusaa mikä saa kuulijankin hyväntuuliseksi.
ReplyDeleteEi tätä aina voi kuunnella, mutta sopii hyvin iloisiin hetkiin :D
Phil on kyllä hyvä muusikko (vaikka yksityiselämässään luult hiukan pöhkö - arvattuna siitä faxi-eroamisestaan). Tuo kaksoisolentovideo on kyllä hauska katsella.
ReplyDeletesyntymäpäivinä sopii iloitakin, joten oivat synttärikappaleet ;)
ReplyDeletePhil on HYVÄ, paitsi Another day in paradise... Siitä tulee aina mieleen, kun olimme yhdessä konkurssikypsässä hotellissa(1980-luvulla) yötä VIIKON ja siellä asui juuri maahan tulleita somaleja. Nukkuivat päivät ja valvoivat yöt - soittivat vain tätä biisiä! Tuli yliannostus...
ReplyDeletePhil Collinsin musiikkia en ole kokenut mitenkään läheiseksi, tosin kuulluthan sitä on, tietty.
ReplyDeleteMutta tätähän su-klassikko on: monimuotoisuutta. Kippis vaan kaikille soittelijoille !
Näköjään suhde Phil Collinsiin on joko myönteinen tai kielteinen.
ReplyDeleteIlmeisesti hän ei tosiaan ole siviilissä aivan "helpoimmasta päästä" mutta niinhän se on monen muunkin lahjakkaan ihmisen kanssa.
En tiedä minkälainen ihmisenä on tämä Collins, mutta minä kyllä tykkään hänen musiikistaan ! Näistä varsinkin toi alimmainen on ihan kiva, ja paljon kuunneltukin, kappale !
ReplyDeleteJoo,Timbuktussakin vaikeuksia Philin kanssa... Love don't come easy, how many heartbreaks....
ReplyDeleteMiten se tuo Phil Collins tuntuu jotenkin painuneen unholaan... :o Silti näin toisinaan kuulostaa ihan mukavalta.
ReplyDelete