Kissamau oli täällä seuranani viikonloppuna, että Sunnuntaiklassikkojen soitto meni vähän myöhään kun meillä oli muuta ohjelmaa.
Viikon piisinä soi sivupalkissa jo Jim Capaldin - Oh How We Danced (1972), josta Muska teki hienon suomalaisversion Häämuistojen valssi.
Jatkamme Jim Capaldin (24.8.1944 - 28.1.2005) seurassa vielä klassikoissakin, Old Photographs sopii mainiosti minun soittolistalleni kun valokuvat, vanhat ja uudet, ovat niin olennainen osa maailmaani.
Rumpali Nicola James Capaldi perusti brittibändi Trafficin
Lauluntekijärumpalista multi-instrumentalistiksi muuntuneen Capaldin soolouralle mahtuu monta hienoa laulutulkintaa.
You know, I had the ability like a catalyst to really get everybody hyped up.
Jim Capaldi
Lyrics
Yesterday I felt the wind blowing 'round my shoulder
Feel like I'm getting older
Still I can't forget your face
Separated by a million miles of ocean
My heart still feels emotion
Even in this lonely place
Old photographs and places I remember
Just like a dying ember
That's burned into my soul
Even though we walk the diamond-studded highways
It's the country lanes and byways
That makes us long for home
Lately I just find my mind has turned to dreamin'
Making plans and scheming
How I'm gonna get back home
But deep down inside I know its really hopeless
This road I'm on is endless
We climb our mountains all alone
REFRAIN
That makes us long
For home
muiden klassikot
Mukava ääni Jimillä.
ReplyDeleteTuo Oh how we danced ei kyllä ollut makuuni, liian humppaa, Al Jolsonin versio on minulle se oikea.
http://www.myspace.com/jcapaldi tuolla on lisää jos joku innostui.
ReplyDeletetää on ihan vierasta, mutta ... sentimentaalisesti söpöä :)
ReplyDeleteEi ollut tuttu,vaikka varmaankin olen kuullut Capaldia Winwoodin yhteydessä.Hieno ääni,kiitos tästä tutustuttamisesta:-)
ReplyDeleteKai minä olen tämän ennenkin kuullut. Mukavaa tunnelmointia :)
ReplyDeleteTämä on ehkä sellainen ettei se valloita kerralla, mutta kun se tulee tutummaksi se on menoa. Nimimerkki "kaveri soitti tämän mulle joskus aikoinaan pari kertaa"
ReplyDeleteMiksikäs ei? Meni meillä mietintään ja arkisoittoon. Varmasti tätä on kuultu paljonkin, mutta lieneekö jäänyt aikoinaan muzakiksi taustalle?
ReplyDelete"But deep down inside I know its really hopeless
This road I'm on is endless
We climb our mountains all alone..."
Näinhän se tietenkin on, mutta toisaalta meitä vakuuttaa myös kaiken lopullisuus, hm... Doorsin The End
"I tried so hard and got so far
But in the end it doesn't even matter
I had to fall to lose it all
But in the end it doesn't even matter..."
Aurinkokannella pilvipeittoa
Sori Halo!
ReplyDeleteNappula ei tunne niin muinaista yhtyettä kuin Doors, niinpä lähettää meille Linkin Parkin sanoituksen In The End. Dee puolestaan ei tunne Linkin Parkia. Dee ihmetteleekin onko Jim jossain laulellut sekaan omiaan kuten tässäkin huikealla End-videolla (löytyi sentään lopulta edes varioitu versio, laitamme vielä joku viikko klassikoksi). Täällä eräs huikea loppu tulee vastaan: http://www.youtube.com/watch?v=QHFK1yKfiGo
Kyseessä siis varioitu versio standardista End-sanoituksesta, jolla ei liene mitään tekemistä In The Endin kanssa? Kai?
Vieras laulaja ja kappale, mutta hyvä ääni Capaldilla ja kappale on haikean kaunis.
ReplyDeleteSanoittajana Capaldi on vermaan monille tuttu (vaikkei ehkä ole kiinnittänyt huomota siihen että lyriikat Capaldin), hän nimittäin teki mm. sanoituksia Bob Marleylle, Eaglesille ja teki musiikillista yhteistyötä Santanan, Claptonin ja George Harrisonin kanssa.
ReplyDeleteTämä Old Photographs ei ole ollut ikinä mikään suuri hitti, minulle se on tullut tutuksi yhden musiikillisesti valistuneen kaverin kautta.
Sori, sori, sori Timbuktun Deen ja Nappulan välistä sanoitus & ym. sekoilua, katkosta. Sitä se vainajien muistopäivän ja punaviinin yhteisvaikutus teettää. Viidesrooli kutsusi toimintaa 'ryssimiseksi' (opimme juuri tuon uuden sanan komenttilootassamme). Lähes yöunet menettäneinä miettineet läntistä vastinetta sanalle.
ReplyDeleteLaitettiin Dee Doors-kuurille, Nappula muinaismusiikkioppiin ja se löysikin jostain Deen tosi-tosi-vanhoja kasettinauhoja: jollain kokoomanauhalla tämä Old Photoskin. Yllätyksiä arkistojen kätköistä. Nurkkiin on kertynyt musiikillista kamaa, johon ei aina ole palattu, mutta juuri siksihän klassikot ovat täällä että yllättäviä muinaismuistoja paljastuu.