Pellillinen sämpylöitä Pastanjauhantaa-blogin ohjeella. http://pastanjauhantaa.blogspot.com/2010/01/pomminvarmat-sampylat.html
Ostin itselle joululahjaksi Motonetistä 29,- eurolla pikkuisen punaisen CD-soittimen.
En ole vuosiin oikein voinut kuunnella CD-levyjäni kun kaikissa huushollissa olevista soittopeleistä on CD-osa ollut rikki ex-miehen kovakouraisesta käsittelystä johtuen.
Olen päättänyt että siihen typeryyteen en lähde että nyt hommaisin lempparimusiikin jo kolmannessa formaatissa, kasetteja ja CD-levyjä olen MALTILLISESTI hankkinut, vinyylejä mulla ei ole koskaan ollut. Olen viimevuosina kuunnellut radiota (Radio Rock), nettiradioita, Youtube-videoita ja Spotifyn ilmaisversiota (vähän) ja vanhoja (ex-miehen omilta CD-levyiltään äänittämiä) kasetteja. Heti siis Kansas, Steely Dan, Thin Lizzy, Green Dayn Dookie, Toto ja Van Halen soimaan :)
Olen siis päättänyt että en tule ikinä ostamaan yhtään digitaalista musiikkitiedostoa. En ole ostanut tähänkään saakka ikinä yhtään digimusaa, mutta muistaakseni en ole koskaan julistanut sitä julkisesti. Tästä eteenpäinkin aioin hankkia omaa musiikkia vain CD-formaatissa, mutta selvyyden vuoksi en ole pitänyt tärkeätä kerätä suurta levykokoelmaa OMAKSI, tykkään kuunnella radiota kun joku muu valitsee musiikin ja esittelee minulle sellaista mitä en joko tunne tai muuten valitsisi itse.
Nuoremmille sukupolville muistuttaisin että eivät lähde siihen ralliin että muutaman vuoden välein tulee uusi formaatti ja lempparilevyt tulee ostettua elämän aikana lukemattomia kertoja. Valitkaa joku yksi, mikä sopii teille ja pysykää siinä. Vinyylit ja C-kassu ovat tehneet paluun nostalgiaformaatteina.
Elokuvat ostan omaksi vain DVD-formaatissa. Ja silloinkin alelaarista. Parhaat löytöni kautta historian olen tehnyt halvimmalla, jopa 1 eurolla - The Grapes of Wrath (1936). En osta ikinä normaalihintaisia uutuuselokuvia.
