Antarctic ozone layer 90 to 99 per cent gone
VIA www.news.com.au December 26, 2006 10:31am Article from: Agence France-Presse
"A STUDY released today shows just how dramatic the ozone loss in the Antarctic has been over the past 20 years compared to the same phenomenon in the Arctic.
The study found "massive" and "widespread" localised ozone depletion in the heart of Antartica's ozone hole region, beginning in the late 1970s, but becoming more pronounced in the 1980s and `90s. The US government scientists who conducted the study said that there was an almost complete absence of ozone in certain atmospheric air samples taken after 1980, compared to earlier decades. In contrast, the ozone losses in the Arctic were sporadic, and even the greatest losses did not begin to approach the regular losses in the southern hemisphere, the researchers said. "Typically the Arctic loss is dramatically less than the Antarctic loss," said Robert Portmann, an atmospheric scientist with the National Oceanic and Atmospheric Administration in Boulder, Colorado. Scientists have been tracking the expanding ozone hole over Antarctica for some 20 years now. In October, NASA scientists reported that this year's hole is the biggest ever, stretching over nearly 11 million square miles."Siis Antarktiksen yläpuolisenen otsonikerros on hävinnyt 90-99 prosenttisesti. "Massiivinen" ja "laajallelevinnyt" kato on käynyt otsonikerrokselle ja aukko on nyt lähes 11 miljoonaa neliömailia laaja. Tiedemiehet ovat tutkineet suurenevaa otsoniaukkoa Antarktiksen yläpuolella nyt 20 vuotta.
"Otsonikerros on maan ilmakehän stratosfääriin kuuluva osa, joka sijaitsee 15-50 kilometrin korkeudella ja jonne suurin osa ilmakehän otsonista on kertynyt. Otsonikerros suojelee maanpintaa liialliselta Auringon ultraviolettisäteilyltä. Otsonia (O3) syntyy Auringon säteilyn hajottaessa happimolekyylejä reaktiokykyisiksi happiatomeiksi, jotka reagoivat happimolekyylien kanssa muodostaen otsonia.
90% ilmakehän otsonista sijaitsee 20-40 kilometrin korkeudella maan pinnasta. Nimestään huolimatta tässä otsonikerroksessa otsonia on vain keskimäärin yksi molekyyli sadastatuhannesta. Nimityksen selittää se, että määrä on kymmenkertainen verrattuna ilmakehän keskiarvoon.
Koska stratosfäärin otsoni syntyy UV-säteilyn vaikutuksesta, voisi suurimpien otsonipitoisuuksien olettaa löytyvän tropiikista ja pienimpien napa-alueilta. Samalla perusteella tulisi kesän otsonimäärien olla talvea suuremmat. Tämä ei kuitenkaan vastaa havaintoja: suurin osa otsonista on keskileveysasteilla, ja otsonimaksimi havaitaan keväällä kesän sijaan. Havainnot selittää stratosfäärissä vallitseva Brewerin–Dobsonin kiertoliike, joka kuljettaa tropiikissa syntynyttä otsonia navoille ja alempaan stratosfääriin.
Otsonikerros on alkanut kehittyä maapallolle noin 2-3 miljardia vuotta sitten ja se on aikoinaan mahdollistanut elämän siirtymisen vedestä maalle. Otsonikerroksen paksuus on vaihdellut aina, mutta sen viimeaikaisen ohentuminen on huolestuttanut tutkijoita, sillä otsonikadon kiihtyminen on huomattavasti ilmastonmuutosta nopeampi ilmiö." Lähde Wikipedia
