Linkki mielenkiintoiseen keskusteluun.
Erityisesti loppuosa osuu lähelle omiakin ihmetyksenaiheitani.
Myös Blogisiskon alkuperäinen ajatus siitä miten blogitkin ovat klikkiytyneet, kuten reaalikin on totta. Maailma digitaalisessa muodossa. Ei lueta kuin samanmielisten blogeja. Minä yritän lukea kaikenlaista Suomesta sekä ulkomailta ja löydänkin jatkuvasti uutta seurattavaa - mutta Blogilistan kärjessä niistä ei taida olla kuin Kulutusjuhla. Kommentoida en enää kerkeä niin paljon kuin haluaisin.
Välillä on aika väsyttävää olla tietoisena siitä informaatio-disinformaatiotsunamista joka hyökyy päällemme. Löydänkö minä olennaisen? No, olen tullut siihin tulokseen että muukaan ei oikeastaan auta kuin etsiä. Jollet seuraa monipuolisesti tarjontaa vaan tyydyt vain valtamediaan niin saat varsin vääristyneen käsityksen maailmasta - että tietoisena siitä on vaan kalastettava hippusia sieltä täältä. RSS-virrat on tässä hyvänä apuna.
Blogien tietoa mainitaan epäluotettavaksi ja värittyneeksi. Useimmiten ne ovat sitä varsin avoimesti ja näyttävät jo ensi silmäyksellä "lippua", siitä on helppo suodattaa olennainen. Valtamedioiden toimittajillakin on usein ihan henkiläkohtaisella tasolla ns. "oma lehmä ojassa" kirjoitettavan asian suhteen tai tietyn julkaisun linja voi olla suosiollinen jollekin määrätylle agendalle päästämättä vastapuolta ääneen ollenkaan vetoamalla joihinkin keksittyihin itse muotoiltuihin journalistisiin perusteisiin. Kummasti samat kriteerit eivät kuitenkaan koske sitä asiaa, mikä on sillä omalla esityslistalla. En tarkoita toimittajista että he olisivat sen kyseisen alan erityisasiantuntijoita - vaan että he voivat olla tällä hetkellä tai aiemmin urallaan liike/työsuhteessa kohteen kanssa, puoluetovereita, kavereita tms. Nämä kaupallisen ja julkisen median riippuvuudet voivat ilman laajaa yleissivistystä olla vaikeita hahmottaa. Tai siis ovat vaikeita hahmottaa vaikka olisikin yleissivistystä
Minustakin on viimeiset n. reilu kymmenen vuotta epämääräisesti tuntunut että suomalaisuus on muuttunut epämiellyttävään suuntaan. Kun on itse koko ajan mukana tapahtumissa ja muutos on vähittäinen ei välttämättä edes huomaa hivuttautumista tähän pisteeseen. Jos olisi välillä jossakin ulkomailla muutoksen huomaisi oitis. En nyt tarkoita vapautumista, sillä siinä on paljon hyvää. Vielä 70-luvulla täällä oli aivan liikaa kaikenlaisia tabuja joita ei saanut rikkoa - ja jos rikkoi siitä ei sitten ainakaan saanut puhua. Tosin vapautuminen on mennyt viimeaikoina sitten aivan toiseen äärilaitaan eli liiallisuuksiin. Yhtenä päivänä, valaistumisen hetkenä, mulle tuli mieleen tästä menosta vanha Janis Joplin hitti (Me and Bobby McGee) - freedom is just another word for nothing left to loose. Kylmyys, tunteettomuus, kovuus, ahneus ovat nousseet sen klassisen kansallispiirteemme kateuden rinnalle. Ja kaiken arvon määrittää raha.
Meinasin ottaa tähän huomattavasti pidemmän lainauksen keskustelusta, mutta sitten ajattelin että se ei ehkä olekaan hyvä idea. Otan siteerauksen joka kiteyttää sen mielenkiintoisimman pointin jonka sisällöstä olen varauksettomasti ja täysin samaa mieltä:
"Siitä rahan vallasta. Sieluttomista ihmisistähän tulee riistokapitalismin halukkaita uhreja. Miehet ja naiset uhraavat yksityisen onnen "toteuttaakseen itseään" työelämässä ja saadakseen noita yllä mainittuja onnen korvikkeita. Samalla on tunteettomuutta ja välinpitämättömyyttä niitä kohtaan, jotka eivät menesty ja edistä talouselämää: vanhukset, sairaat, työttömät, lapsiaan kotona hoitavat vanhemmat. Kaikkien piti NL:ssa uhrautua yhteiskunnan ja aatteen vuoksi. Nyt vaaditaan uhrautumista "talouselämän" puolesta. Ihmiset, joiden tunneakku on tyhjä, ovat helposti narrattavissa. Kaikki eivät kuitenkaan onneksi mene mukaan tuohon sirkukseen, vaan tajuavat että tunneakkua ei täytetä korvikkeilla.
Lisättäköön, että työnantaja, olipa se yksityinen tai kansainvälinen suuryhtiö, ei ole "riistokapitalisti", jos se ei ime työntekijöistään viimeistä pisaraa vaan antaa tilaa myös yksityiselämälle. Arvostan niitä, jotka keksivät ideoita, joilla saadaan toimeentuloa ihmisille. Vain ahneus ja tunteettomuus on pahasta.", lausuu Blogisisko.
