Tänään se sitten tapahtui. Yli kymmenen vuotta ollaan asuttu täällä ja nyt ensimmäistä kertaa pamautin oven lukkoon ja avaimet olikin sisällä, myös vara-avain.
Olin aamulla lähdössä töihin, kun kuistilla huomasin että olin vahingossa aikeissa lähteä duuniin Kissamaun aikoinaan meille hylkäämissä järkyttävän näköisiksi runsaassa käytössä muokkaantuneissa tohveleissa. Hyvä, hyvä kun huomasin aikoinaan! Avaanpa ns. vara-avaimella oven ja otan eteisestä toiset lähes yhtä järkyttävän näköiset lääpykät, jotka kuitenkaan eivät ole kuuluneet tohveli-osastoon vaan ovat jotakin purkkarin ja mokkasiinin välimuotoa. EIIIIII!!!! Hillitöntä kiroilua, missä on avain? Onneksi kaikki muut vehkeet ovat mukana käsilaukussa, siis rahat, autonavaimet ja puhelin. Nyt soittamaan puolisolle...
"-Hei, tiedätsä missä SE avain on?"
"-Hmmmm, se on mun takin taskussa - sisällä."
"-KääkKääk KvaakKvaak!", aloitan Aku Ankka -tyyppisen räpätyksen jota jatkuu tovin.
No, siinäpä ei sitten auta muu kuin soittaa paikalle lukkoseppä. Tämä jää syyllisen harteille, koska hänellä on vapaapäivä. Lupaavasti alkanut kalareissu katkeaa siis tähän velvollisuus kutsuu -episodiin.
Niin, onneksi kuistilla on kuitenkin lenkkarini, vaihdan ne jalkaan ja poistun sorvin ääreen.
Ammattimieheltä oven aukaisu vie minuutin. Lukkoseppä havaitsee että kahvasta on jousi katkennut aiemmin ja ehdottaa sen korjaamista uudella samanlaisella mutta ehjällä. Siitä vain. Hintaa en vielä tiedä, mutta lukko ainakin pelaa hienosti. Nyt on vara-avaimiakin runsaasti.
Meidän lukkoseppä ei ollut mikään tohelo. Kuvassa ei ole kyseinen lukko, vaan yksi toinen lukko täällä pihapiirissä.
