Kävin eilen illalla kävelemällä ABC:lla hakemassa kissanmuonaa, meinasin kastua sateessa, itkikat vähän häiritsivät ja hikikin oli tulla villatakkisissaan. Tuossa Keljonkankaan ABC:llä on niin hyvät valikoimat että jopa meidän suhteellisen krantuille kiisbereille löytyy lisäaineettomat raksut ja purkkimuonat sieltä. Tuo "museotie" toimii oikopolkuna siihen suuntaan. Kyseinen museotie on vanha kärrytie mistä lähdettiin muinoin Jyväskylästä Muuramen, Korpilahden, Jämsän suuntaan ja sieltä Tampereelle asti. Nyt kun se uusi Sääksvuoren asuntoalue tulee tuohon meitä vastapäätä kivenheiton päähän, museotie on "suojeltu" sinne keskelle virkistysalueeksi. Tosin se tällä hetkellä muistuttaa osin ihan normaalia metsäautotietä, kun täällä suoritettiin viime syksynä aukkohakkausta just sen tien varressa ja jyräsivät tukkirekoilla siellä ihan urakalla yötäpäivää.
Pitäisi harrastaa tuota kävelemistä enemmän. Kunto on mennyt luvattoman kehnoksi kun töissä vaan istuu ja työmatkat menee autolla. Täytynee vähentää tietokoneen ääressä istumista ja alkaa kävellä viikottain useampi lenkki - kun maastojahan täällä kyllä löytyy.
Kuva on näppäisty ihan nokialaisella vaan, jossa kamera on aika luokaton kuitenkin ja lähetetty ensin multimediaviestinä moblogiini.
P.S. Lukaiskaapa tuo Neulekirpun saama kiertokirje "Erityinen tilaisuus". Siinä on asiaa. Jos ei ota hetkestä kiinni, voi olla että se erityinen tilaisuus jää ikuisesti käyttämättä ja koko elämä vain valuu ohi yhtenä mekaanisen suorittamisen pakkopullana. "Elämä on ihmisen parasta aikaa", totesi kuuluisa jyväskyläläinen aforisti (=Matti Nykänen) jo aikoinaan.
