26.7.09
Sunnuntaiklassikko, Eve of Destruction
Tämänkertainen Sunnuntaiklassikko on ensimmäinen protestilaulu, josta tuli #1-hitti USAssa vaikka sen radiosoitto oli osin kielletty ja sen sanojen kirjoittajan PF Sloanen ura tyssäsi siihen.
Turtles esitti kappaleen ensin, mutta koska heillä ei ollut siitä singleä markkinoille - hitin vei 1965 listoille Barry McQuire.
"We're on the EVE OF DESTRUCTION" on nyt vuonna 2009 vielä ajankohtaisempi kuin silloin uutena kun se sävellettiin 1964.
Songfacts
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Aivan vieras kappale, niitä tuntuu tänä sunnuntaina riittävän. Kiinnostavaa taustoitusta tuolla taustoituksessa. Milloinkohan sanoittaja on sen kirjoittanut?
ReplyDelete1964 kirjoitettu
ReplyDeleteMuistan kyllä tämän, ou jee.
ReplyDeleteSusu, tämä olla vähän niinkuin blogini "anthem", jos ajattelee tota ylhäällä olevaa blogikuvausta :D
ReplyDeleteMuistan kuulleeni tämän, mutta siitä on jo vierähtänyt aikaa. Hienoa, kun nostit vanhan klassikon framille. Kuulostaa haikaillulta, mutta näin väkeviä sanoituksia saisivat tehdä myös nykypäivän laulajat...
ReplyDeleteViides rooli, kiitos ja se mitä sanoit sanoituksesta on myös minunkin mielipide.
ReplyDelete60-luvulle vie mummelin tie... Hyvin muistan tämän kappaleen, silloin osattiin ottaa kantaa. Kivikasvot taisivat levyttää suomeksi.
ReplyDeleteIrma, aivan oikein: se oli Kivikasvojen ensimmäinen levytys vuonna 1965 (sama vuosi), suomalainen nimi "Tuhon partaalla".
ReplyDeleteEn muistanut :)
Yllätyksekseni olin kuullut tämän ennen. Olisikohan se ollut jossain Nymanin proggiksessa, luultavasti. Edelleen täysin toimiva kappale.
ReplyDeletehannah, siis Jake Nymanin? Todennäköisesti
ReplyDeleteKORJAUS: sanoitettu 1965 - viittaukset selmaan(maalis/1965) ja avaruuteen(kesä/1965
ReplyDeleteNo, jopas olet löytänytkin kultahipun. (katsotaanpas nyt sitten saanko kommentin läpi)
ReplyDeleteMäkin muistan tämän, vaikken tekijää/laulajaa olisi osannut mainita. Ei kuulosta lainkaan kauhean vanhalta, hyvä biisi.
ReplyDeleteMieletön biisi.
ReplyDeleteTuikattiin notski tuleen. Timbuktun taivaalla tuikkaa kymmenentuhatta tähteä. Ei voi lopettaa kuuntelemista. Uudestaan ja uudestaan, uudestaan...
tuttu kappale, jonka olemassa olon olin ihan unohtanut. upea, upea biisi, jossa sen lisäksi vielä sanomaakin!
ReplyDeleteRoikutaan vielä täällä biisiä pyörittämässä. Tää kipale repii sielua käsittämättömän voimallisesti. Eve of Destructionin tää versio on ihan pakko joskus myöhemmin soittaa Timbuktussakin, haittaako?
ReplyDeleteEi kun tarkoitin sitä taustatekstiä, jossa hän kuvasi miten teksti syntyi ja miten ääni päässä ennakoi Neuvostoliiton kaatumisen jne.
ReplyDeleteolin kyläilemässä, kiitos kommenteista kaikille. Olen ilahtunut jos tykkäsitte ja piisiä kannattaakin soittaa niin paljon kuin haluaa. Tässä tsipaleessa sanoitus on ylivoimaisesti paras osa-alue, joskaan rytmi ei jää pahasti sen jalkoihin.
ReplyDeleteJoo, tuima, siellä taustoissa oli paljon mielenkiintoista historiaa - ihan yleisemminkin kuin vain tämän kappaleen osalta.
Hieno biisi. Kuullosti tutulta, mutta kuitenkaan en osaa varmasti sanoa olenko aikaisemmin kuullut. Hyvää maailmalopunmeinikiä.
ReplyDeleteKuten laulun kirjoittaja on sanonut tämä on rakkauslaulu, ihmiskunnalle ja sen puolesta.
ReplyDeleteYeah. En ole varmaan koskaan pysähtynyt ajattelemaan biisin sanomaa (miten se on mahdollista..? En varmaan ymmärtänyt englantia niihin aikoihin, kun olen tämän ensimmäisiä kertoja kuullut?), mutta olen kyllä tykännyt aina. Niin tuttu, silti vain pinnalta minulle.
ReplyDeleteHmmm. Nytpä kuuntelenkin tätä ihan eri tavalla.
Muistuuhan tämä mieleen, hyvinkin. Ja niin ajankohtainen jälleen. Ehkä. Eikö muuten olisi parempaa versiota löytynyt, rätisee niin perkeleesti...
ReplyDeleteTuo viikon biisi on kyllä vielä kovempaa kamaa :)
mymskä, niin kielitaidon puute tekee monasti musiikkikokemuksesta vaillinaisen - jos vaikka englantia osaiskin niin etä ranska ja muut kielet.
ReplyDeletelepis, rahinoineen paras versio tähän tarkoitukseen, siellä on mm. ihan uusina live-esiintymisinä sekä Barry McQuiren että jopa PF Sloanen vedot tästä, mutta ne on taas liikaa tätä päivää eikä SE original esitys.
Timbuktulaisia miellytti rahina just sopivasti!
ReplyDeletetimbuktulaiset olivat siis rahinoista samaa mieltä kuin minäkin, että ne toivat mukavasti historian siipien havinaakin tulkintaan ja autenttisuuden tuntua :)
ReplyDelete