laulaja Paul Rogers
Heh, tästä tulee aina mieleen ensimmäinen ihastukseni koulussa. Hän oli minua muutamaa luokkaa ylemmällä luokalla ja oli musiikkimiehiä. Monivuotisista merkillisistä yrityksistä huolimatta emme saaneet ihmissuhdetta aikaiseksi, mutta meitä yhdisti koulun lisäksi Bad Company, Lievestuoreen Kisapursi ja muutama muukin seikka.
The song was named the 78th best hard rock song of all time by VH1
Muiden klassikot.
Tällainen musiikki ei minuun kyllä uppoa oikein mistään kulmasta, taustamusiikiksi jää. Mutta hienoa, jos se on yhdistää sieluja. Olisi kyllä mielenkiintoista mennä aikakoneella tuonne ja kokeilla jos sittenkin uppoaisi.
ReplyDeleteMinuun tämä uppoaa. Vuosi sitten tämä soi kesäloman aluksi autoradiossa ja olin ajaa ojaan. Sen jälkeen häiritsin biisillä kotona naapureita.
ReplyDeleteTarinasi oli vallan mainio, aika monille varmaan käy kouluaikoina noin. Bad Company vahvistaa näitä rakkauksia ja hullaantumisia biisissään ;)
ReplyDeleteEi ollut tuttu mulle, tämä biisi, mutta eräänlaiset hullaantumiset kyllä.
Bad Companya en olekaan kuullut aikoihin (lue= vuosikausiin). Mutta niin vain nousi tämäkin bändi pintaan muistojen syövereistä. Hyvä biisi.
ReplyDeleteAivan vieras bändi. Ei mun musiikkia, mutta kyllähän herrat hyvin saivat kappaleesta ja sen tunnelmasta kiinni. Laulajan ajanmukainen asu oli kyllä karsea, mikä näin ulkomusiikillisena arviona sanottakoon :).
ReplyDelete70-luvun vetimet on kyllä aika humoristiset, mutta kyllä Paul Rogers on ihan varteenotettavan laulu-uran tehnyt sekä ennen tuota että sen jälkeen :)
ReplyDeleteMikäs ihmeen vanhojen ihastusten muistolo-aikakausi sinulla on menossa! No, ei se mitään kun se tuottaa näin hyviä klassikoita eeteriin. Tämä kuulosti pitkästä aikaa kuunneltuna taas varsin fressiltä. Bad Company on tainnut unohtua jonnekkin. Turhaan.
ReplyDeleteJep. Hyvä meininkihän tässä. Hhyvä muistutus, ei ole tätä tullutkaan kuunneltua ikuisuuksiin.
ReplyDeleteNostalginen kappale, vaikka mitään romanttisia muistoja ei tähän liitykään :)
ReplyDeleteAlkuviikolla juuri muistelimme Bad Companya, koska kaveri oli nähnyt Mott the Hooplen uudelleen kasattuna Lontoossa, tuossakin soittava Mick Ralphs kitaran varressa. Hienoja äijiä muutenkin, Freestä laulaja Paul Rodgers ja rumpali Simon Kirke.
ReplyDeleteNäytteen pohjalta pitäisi kaivaa niitä 70-luvun levyjään esiin.
Vokalistin rintaturkki melkein kuin koiru Bonesilla. Kyselee, että liekö ehta?
ReplyDeleteDee kyl' ymmärtää nostalgian perään, vaikka Bad Company mennyt aiemmin ohi korvien. Kuunneltiin sentään koko biisi.
varapygmi onkin pysynyt kartalla uudempien käänteiden osalta. Lisää voi lukea noista nimiin liittyvistä linkeistä.
ReplyDeletePaulin rehvakkaat rintakarvat on kyllä vähän samantyyppinen kasvusto kuin Herra 47:llä. Kyllä tuollaiseen turkkiin kelpaisi päänsä painaa :D
Kyllähän tämä toimii. Debyyttiä tuli kuunneltua juuri viikko sitten, kun blogissamme oli Freestä läppää.
ReplyDeleteMäkin olen muistaakseni joskus soittanut Freetäkin, se voi kyllä olla ollut viikon biisinäkin.
ReplyDeleteHyppäsin tänne tuolta Susulta.
ReplyDeleteEn ole ollut tän bändin suurimpia faneja, mutta nuo kuteet on mahtavia!
Gary Glitter-rintakarvapuuhka ja nuo pöksyt!!
Miten ne on oikein saatu jalkaan??
Voilevilla?
Kieltämättä pöksyt vaikuttaa epämukavilta ja paitakin taitaa olla lastenosastolta ;D
ReplyDeleteVai että voilevi, eihän silloin edes ollut sellaista!!!