Työuupuminen on usein mielenterveysongelmien taustalla. Mielen järkkymiseen voivat johtaa epäterve työyhteisö, huonosti organisoitu tai yksinkertaisesti liika työ. Tuloksena voi olla skitsofrenia, kaksisuuntainen mielialahäiriö tai vakava masennus, joka voi johtaa pysyvään työkyvyttömyyteen tai pahimmassa tapauksessa kuolemaan. Työuupumukseen liittyy joskus vaikeaa päihderiippuvuutta.
Elinkeinoelämän Keskusliiton lääkäri Kari Kaukinen esittää ettei uupumusdiagnoosin perusteella pitäisi työntekijälle maksaa sairausajan palkkaa.
Ensin ihmisen terveys tuhotaan, sitten hänet heitetään hyödyttömänä menemään. Näin se menee... kenenkähän tästä loppujen lopuksi pitäisi kantaa vastuu? Toisaalta vaaditaan pidempää työuraa, toisaalta neljäsosalla esiintyy uupumuksen oireita... Työelämästä on tullut oravanpyörä ellei peräti lihamylly.
"55–64-vuotiaista jopa 66 % kärsii vakavasta työuupumuksesta"... mutta NINJA-joukoissakin (No Income, No Jobs Around) on kohta tungosta. Silloin ei stressaa työ vaan sen puute. Tai ei niinkään työn- vaan palkanpuute.
Jaahas, olenkin näköjään paasannut tästä ennenkin Itsekäs kapitalismi on pahasta mielenterveydelle.
[Selvyyden vuoksi minun nykyisellä työpaikalla ei tätä uupumus-ongelmaa ole, itse en ole työuupunut ja pientyöpaikassani pomoni on nuoresta iästään huolimatta erittäin hyvä esimies, samoin oli siinä yrityksessä jossa työskentelin 18 vuotta työurani alussa. Väliin on mahtunut myös hyvinkin stressaavia työrupeamia]
Vaimo uupui työhön vähän alle viisikymppisenä, oli pari kertaa kuntoutuksessa. Mitä se auttaa, kun työolosuhteet eivät muuttuneet. Seurasi masennus ja sitä seurasi varhaiseläke, joka masensi lisää. Mieliala nollassa, verenpaine huipussa. Lopulta aivoverenvuoto, josta ihmeen kkaupalla selvisi hengissä.
ReplyDeleteNyt dementoituneena, minä omaishoitajana, eläkkeellä onneksi itsekin.
Kaikki irtonainen ihmisestä revitään, kunnes jää pelkkä kuori.
Iisi
Tuosta oravanpyörästä joutuu todella moni kärsimään. Ennen vanhaan ihmiset väsyivät fyysisesti työssään, nykyisin väsyminen on henkistä. Itsekin aihetta lähellä liipanneena tiedän, miltä voi tuntua, mutta parannuskeinoja on hankala keksiä.
ReplyDeleteIisi, jaksamista sinne teille. Meilläkin isäni hoitaa omaishoitajana äitiä, joka on dementoitunut. Nostan teille olematonta lakkiani, olette NIIN ihannemiehiäni ja parhaita! :)
ReplyDeleteIhmisestä tosiaan puristetaan kaikki mehut ja jos on luontaisesti herkkä tai vaikeuksia EI-sanan sanomisessa - niin vielä alttiinpana on loppuunpalamiselle.
Ennen oli tosiaan työ erilaista. Fyysisen ponnistuksen näköjään ihminen kestää paremmin kuin päänupin vaivaamisen äärimmilleen. Paine on nykyään erilaista.
Se just on hankala kun sairaan kuntouttaminen ei auta jos pitää palata sinne sairaaseen systeemiin. Vaikka yksilö kärsii, niin saattaa olla loppupeleissä terveempi kuin sellainen psykopaatti, joka näyttää selviävän rääkistä ilman mitään oireita. Ymmärrättekö mitä tarkoitan?
Työn ja kodin yhteensovittaminen ja elintason perässä juoksu ei ole helppo yhtälö. Jostakin päästä rupeaa iso remmi luistamaan monilla.
Minulla tuli juuri tuo työuupuminen edellisessä työpaikka, mutta syynä ei ollut lukuisten vuosien viettäminen samassa paikassa tai työhön kyllästyminen, vaan työpaikkakiusaus. Enkä muuten ollut ainut ihminen joka paikalta lähti itku kurkussa. :( Mutta olemme parhaillaan kirjoittamassa virallista valituskirjettä työministeriöön tänne Wellingtoniin, joten toivotaan että paha saa palkkansa, koska niin hirveitä asioita tuolla työpaikalla tapahtui ja tapahtuu edelleen....
ReplyDeleteTyöpaikkakiusaus on vihoviimeinen vitsaus, aivan käsittämätöntä että tuollainen saa jatkua vuosikausia. Oman kokemuksen mukaan sitä on esiintynyt nimenomaan niissä firmoissa, joissa johtajatasolla on jonkinasteinen persoonallisuushäiriö ja omaa asemaa pönkitetään muiden upottamisella ja ylikävelyllä.
ReplyDeleteToivottavastti, Kazza, saatte sen loppumaan. Tuo ilmeisesti on Suomen työsuojelupiiriä vastaava tai ylempi viranomainen, vai kuinka?