Marianne Evelyn Gabriel Faithfull
Linkkejä
nuorena tyttönä 1964 levytetty As Tears Go By joka oli ensimmäisiä Jagger-Richards parivaljakon sävellyksiä.
kypsempänä naisena 2000, Lennon cover Working Class Hero
Sivupalkissa Viikon piisi: Steve Lukather - Lonely Beat Of My Heart
Muiden klassikot
Jep. Tuo vuoden 1964 veto on niiiiiin viattoman oloinen ja jotenkin söpö, kun taas vuonna 2000 on jo pari mailia tullut mittariin. Jälkimmäinen vaan toimii jotenkin paremmin.
ReplyDeleteKovempi juttu tämä uudempi, ostin muuten Broken English -levyn aivan tuoreeltaan sen ilmestyessä. Toisaalta nuoren tytön tuoreus ja herkkyys on tietty mennyttä. Siitä huolimatta valitsen ykköseksi vanhemman Mariannen kovista kokemuksista kasvaneet tulkitsijankyvyt.
ReplyDeleteRollarifanina olen ensimmäisen kannalla, vaikka toki Rollarit itse sen paremmin vetivät. Tätä oli kai turha todeta. Rollareiden esittämänä se on italiaksikin aika veikeä. Se löytyy ainakin harvinaisehkojen laulujen/versioiden kokoelmalta Collectors Only - jota ei kuitenkaan ole nimensä mukaisesti tarkoitettu vain keräilijöille.
ReplyDeleteJälkimmäinen on eri tavalla hieno, oikeastaan mahtava. Tässä on juuri sitä henkeä, jonka Metallica nappasi Faithfulin äänen mukana Reloadilleen... sitä ääntä kutsuimme ystäväni kanssa "luolamummoksi" :)
Tätä leidiä olenkin odottanut sunnuntaiklassikoissa soitettavaksi. Repesin Tommin kommentin äärellä: "luolamummo"!
ReplyDeleteTämä biisipari on kuin ET-lehden mainoskampanjasta, jossa käytettiin rinnakkain mm. Kristiina Elstelän, Jorma Uotisen ja Pirkko Mannolan nuoruuden ja nykypäivän valokuvia ja kysyttiin: kumpi on kiinnostavampi? Ikä ja sen mukanaan tuoma elämänkokemus tekee myös Marianne Faithfullin vuoden 2000 tulkinnasta huomattavasti kiinnostavamman kuin tuon 1960-luvun söpöliinin version. Hieno mimmi, ja tosi nastaa, että hän on säilynyt hengissä. Toisinkin olisi voinut käydä.
Nuoren ja hämmentyneesti ympärilleen vilkuilevan Marianne tulkinta on vetoava, olen aina pitänyt hänen tulkinnastaan ko. kappaleesta, mutta vetoaa minuun vanhempi ja rupisempikin Faithful. Hyvä tulkinta Working class herosta, vaikka Lennon ja Green Day miellyttävät hitusen enemmän. Yllättävän tanakka tulkinta kuitenkin.
ReplyDeleteApua, voiko olla noin herkkä, viaton ja noin söpö? No näköjään voi!
ReplyDeleteJälkimmäisessä on jämäkkyyttä ja kokemusta.
Hyvä videopari!
Olikohan muuten Rollaritkin tuon levyttänyt, kun tuntui tutulta. Tosin tällä tyttäreni kaimalla oli kyllä parempi ääni kuin Jaggerilla. :-)
ReplyDeleteTimo, Rollarit levyttivät piisinsä 1965, Marianne lauloi sen ensin vuonna 1964. Mariannen huumekierrehän syveni hänen ja Jaggerin suhteen jälkeen. Sitä ei tiedä minkälainen elämä Mariannella olisi ollut ilman Rollareihin tutustumista, mutta se oli sitä Swinging London aikaa 60-luvulla, että kyllä kai niitä houkutuksia oli muutenkin tarjolla ihan kotitarpeeksi.
ReplyDeleteOlipa lauluääneen todellakin tullut elämän jälkiä. Silti upea nainen ja tulkitsija, niin nuorena kuin nyt. Ou jes. Oiva valinta!
ReplyDeleteMulle kolahti tää biisin tulkin muulta osin kovaa, etenkin junnaavasti rullaava basso ja tuo pipopäinen kitaristi. Jotenkin tuo faithfullin jakkupukuolemus ja tulkinta ei vaan mun mielessä istu tähän, vaikka sinänsä veto onkin ihan hyvä.
ReplyDeleteRumbalehti sanoi muuten äsken Twitterissä että
ReplyDeleteMarianne Faithfull on 30.6.2010 Kultsalle!
This comment has been removed by the author.
ReplyDelete