Eilen, 18.9. tuli kuluneeksi 40 vuotta maailman legendaarisimman kitaristin, Jimi Hendrix, kuolemasta. Muistan aikalaisena vieläkin sen hetken kun sain kuulla uutisen, kyllä siinä tuli tippa linssiin.
70-luvun taitteessa kuoli peräkkäin neljä 27-vuotiasta artistia, Brian Jones (1969), Jimi Hendrix (1970), Janis Joplin (1970) ja Jim Morrison (1971), josta sai alkunsa Forever 27 Club.
Riippumatta siitä pitääkö Hendrixin musiikista tai huumehöyryisen hapokkaasta elämäntavasta, on väistämätön tosiseikka että hän oli sekä taidoissa, karismassa että musiikin uudistamisessa kaikkien muiden yläpuolella.
Linkkejä:
http://www.jimihendrix.com/us/home
http://rockhall.com/inductees/the-jimi-hendrix-experience
http://www.dangerousminds.net/comments/he_changed_rock_and_roll_forever_jimi_hendrix_r.i.p/
http://www.bbc.co.uk/news/world-us-canada-11349374#
- Hendrix itse samastui voimakkaasti etäisiin intiaanijuuriinsa, vaikka hän ulkonäöltään ja kulttuuriselta taustaltaan olikin ensisijaisesti mustan väestön edustaja.
- Aamulla 18. syyskuuta 27-vuotias Hendrix menehtyi asunnossaan Lontoossa nautittuaan alkoholia ja unilääkkeitä. Toisin kuin usein väitetään, huumausaineilla ei ollut osuutta kuolemaan
- Hendrixin ikonisoitunutta asemaa populaarikulttuurissa ja rockhistoriassa kuvastaa sekin, että hänen albumeistaan varsinkin Electric Ladyland ja Are You Experienced sijoittuvat toistuvasti lähelle kärkeä erilaisissa äänestyksissä, joissa valitaan kaikkien aikojen parasta rocklevyä.
P.S. Happy 40th birthday Glastonbury Festival. Born 19th September 1970.
Täytyy myöntää ettei Henrick ole koskaan tehnyt minuun vaikutusta.
ReplyDeleteAri, pitäminen ja kulttuurisen merkityksen ymmärtäminen on toki eri asioita :D
ReplyDeleteHienoa!
ReplyDeleteHyvä herätys aika raskaan illan jälkeen ;)
Ai jai, tämä biisi on mahtava. :rocker:
ReplyDeleteJimin kun olisi ehtinyt nähdä joskus livenä...
Herranjestas,onko siitä jo niin kauan! Sääli,että herra meni tuonne toiselle puolelle aivan liian aikaisin,sen verran hyvää musaa hän ehti tehdä.
ReplyDeleteMä muistan kun Beatles hajosi, mä muistan hämärästi kun Janis Joplin kuoli, mä muistan kun Bolan kuoli, mä muistan kun Elvis kuoli, ja kyllä mä hämärästi muistan kun Hendrix kuoli, mutta pikkuisen toisella kymmenellä ollut tyttölapsi ei silloin mitään kyyneleitä vääntänyt rokkistaran perään, jota harvemmin edes silloisessa radiossa soitettiin. Hendrixin merkitys on sitten selvinnyt, kun on alkanut jotain ymmärtää. Tosin, eihän tuo nyt kovin ole kolissut kosakaan.
ReplyDeletekari, mukavaa kun kelpasi
ReplyDeleteuuvana, Jimihän kävi täälläkin, mutta harvassa olivat ne ketkä näkivät hähet
yaelian, aika rientää kuin siivillä. Sääli on tosiaan kaikkia näitä Forever 27 Clubilaisia
lepis, kyllä mulle Hendrix oli ihan tuttu mediasta jo varhaisteininä. Siihen aikaan luettiin Suosikkia ja Ilkka Sysimetsän (=Frederik) Stumppia (1966-1970) ja Woodstockin oli ollut jo edellisenä kesänä (1969), joten mä olin jo valmiiksi myyty pienimuotoiselle hippeilylle. Hair musikaalikin oli ollut Suomessa jo 1969.
Myönnä pois, sä kun asuit landella niin et vaan ollu trendeistä tietoinen toisin kuin me Jyppilässä! :D
Kenties tärkein muusikko rockin historiassa eikä todellakaan tuon klubin vuoksi. Ällistyttävä taituri. Tämä Sir Bobin biisikin taittuu aivan omaksi jutuksi. Ford Fairlane luonneksti samannimisessä Harlin-elokuvassa Hendrixiä seuraavasti: "A lefthanded motherfucking genius". Totta, ainakin tuo "lefthanded" ja "genius".
ReplyDeleteTommi, naulankantaan! (mitä nyt se motherfucking-termi herättää kysymysmerkin mahtaako kuitenkaan olla paikkansapitävä - siis muuten, naulankantaan)
ReplyDeleteLepis, noita vuosilukuja tarkastaessa huomasin (kauhukseni) että kyllä meitsi on ollut varsinainen pissis tuossa 60-70 -lukujen taitteessa. Bonnie&Clyde elokuva on ollut 1967 ja piti olla baskeria ja muuta Bonnie-tyyliä jo silloin vetimissä ja Doctor Zhivago oli jo 1965 ja mulla oli kasakkakamppeet jo silloin. Järkyttävää! :D
ReplyDeleteSorry, että kommenttini sunnuntaiklassikosta tulee näin myöhään, maanantai-iltana. Mutta kirjoitetaan sen kunniaksi vähän pidempi pätkä.
ReplyDeleteKomppaan tällä kertaa Lepistä. Vaikka asuin vielä suuremmassa kaupungissa kuin Jyväskylä (eli Tampereella), Jimi Hendrix jäi minullakin jotenkin varjoon. Aika erikoista, kun ottaa huomioon, että lähes kaikki (minua vanhemmat) ystäväni seurasivat aktiivisesti monenlaista musiikkia ja esittelivät joka käänteessä tietojaan sillä saralla vaikuttavista elämääkin suuremmista yksilöistä ja bändeistä. Mihin Hendrix unohtui?
Oma mielipiteeni: hitonmoinen kitaristi. Sääli, että hemmo kuoli niin varhain.
Viides rooli ja Lepis, ehkä tuossa on vähän sitä lintukoto-meininkiä ja valtavirran seuraamista. Mulla on ollut aina tarve tehdä itse omat valintani ja ymmärrystä marginaalien suuntaan vaikken itse ole niissä ollut mukana eikä se ulkonäöstä ole paljon näkynyt. Olen teinistä lähtien ollut oman tien kulkija vaikken ole sitä halunnut ulkoisesti korostaa, en tosiaan ole ikinä ollut mikään laumasielu.
ReplyDelete