Pages

11.5.11

Kun jäännöstavara ja pihi ostaja kohtaavat

Minä tunnistan luokseni kuuluvat tavarat tarkan tutkan avulla. Voin kävellä kaupan tai kirpputorin läpi kevyesti ostamatta mitään, mutta aina välillä joku MINUN tavara kuin huutaa minulle "Hei, haloo. Minä täällä!"

Heh, olin tänään jo poistumassa maksamisen jälkeen kaupasta 2,- euron tapettirullan kanssa kun haukansilmäni havaitsivat korin päällä ovensuussa kaksi värikästä tyynyä.
"Mitä nämä maksaa?", huikkasin myyjätytölle.
Hän pyöritteli silmiään tietämättömän näköisenä, mutta pyysi minua tuomaan tyynyn lähemmäksi että hän pääsi hipaisemaan viivakoodia pussista. Hänkin vaikutti todella hämmästyneeltä kun kone ilmoitti hinnaksi alle 5,- euroa/kpl.
"Jaa, sittenhän minä otan vielä nämä..." ja kiittelin mielessäni että tyynyjä oli jäljellä vain kaksi kappaletta eikä tarvinnut pohtia olisinko tarvinnut niitä vielä enemmänkin.
Uusi maksutapahtuma, keskinäiset kiittelyt ja naurahdin tytölle "Näinköhän minä nyt pääsen ovesta ulos vai tuleeko vielä jotain muuta...".